Totti Karpela – vuorovaikutustaidot, asiakkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuudentunteen kehittäminen
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Totti Karpela, 50-vuotta. Naimisissa ja neljän lapsen isi. Olen toiminut kolmekymmentä vuotta kouluttajana ja valtaosa aikuiselämästäni on vierähtänyt poliisin palveluksessa, jossa tosin en enää toimi. Alunperin Turusta, nykyisin matkaan kotimaahan Hong Kongista jossa olen asunut jo useamman vuoden.
Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?
Olen aina ollut kiinnostunut vuorovaikutustaidoista ja ihmisen persoonallisuuden synkistä piirteistä. Aiemmat toimenkuvani poliisissa ovat johtaneet moniin mielenkiintoisiin tehtäviin ja värikkäiden tapausten pariin. Olen ollut hyvin etuoikeutetussa asemassa päästessäni mm. FBI:n, Los Angelesin poliisin ja Yhdysvaltain salaisen palvelun koulutuksiin. Nykyisin pääsääntöisesti toimin yritysmaailmassa asiakkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuudentunteen kehittämisen parissa.
Miksi koulutat?
”Hän joka opettaa, oppii”, on vanha kouluttajaviisaus. Jokaisesta opetustapahtumasta voi oppia jotain uutta ja onhan se mukavaa kun pystyy itsekin jakamaan tietoa joka auttaa osallistujia selviämään vaikeista tilanteista.
Mikä sinua ilahduttaa erityisesti juuri nyt?
Uuden elämänvaiheen opettelu ja havainnointi 50-vuotiaana. Hieman erilainen perspektiivi elämään joka on muotoutunut viimeisten parin vuoden aikana. Sekä viimeisten kuuden vuoden aikana uuden lajin, rugbyn, löytäminen ja sen harjoittelu.
Mikä sinulle on tärkeää?
Terveys ja omien lasten hyvinvointi ja se, että oman firman väellä on hyvä olla.
Mistä unelmoit?
Valaistumisesta.
Mikä oli unelma-ammattisi lapsena?
Juristi tai poliisi, vanhempien ammattien johdosta. Poliisi sopi paremmin silloiselle luonteelleni ja valmiuksilleni.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Toivottavasti entistä viisaampana ja muutenkin hyvässä kuosissa.
Mottosi?
“Darkness cannot drive out darkness only light can do that”
Lempileffasi / lempikirjasi / mitä musiikkia kuuntelet mieluiten?
Musiikin suhteen olen todella kaikkiruokainen, mutta useimmiten kait 70-luvun rock ja soul musiikki kait kolahtaa parhaiten. Elokuvia katson harvoin, mutta varmaankin “Rita Hayword – avain pakoon” on aina yhtä viihdyttävä. Ja kirjoista olen useimmin lukenut uudelleen Gavin de beckerin “The gift of fear”.
